Kuinka reikiä kudotaan?

En tiedä kuinka moni teistä tietää tämän, mutta tuossa meidän Oupsin porukassahan on monta toooosi hyvää kutojaakin.*) Ja kyllähän se pistää välillä ihmistä riepomaan, kun näkee niitä ihania tuotoksia eikä ite osaa tehdä samanlaisia... Sitä ei uskois, että meikäläinenkin on joskus maailmassa kutonut itselleen villapuseron ja aika monta kaulahuivia, mutta silti en ole ikinä saanut opeteltua vähän "hienompia" tekeleitä. Ja toinen asia, mikä mulla on rieponut ihan suunnattomasti, on se, että minä en ole tajunnut miten niitä reikiä saa kudottua. ;D (Nyt saa sitten nauraa ihan vapaasti.)

Tästä kaikesta sai alkunsa se, että viimeisimmän Oupsin tapaamisen jälkeen minä päätin, että nyt se tämä neiti oppii tekemään niitä reikiä. Ihan ensimmäisenä kaivoin esille jonkun vanhan MODA-lehden, kun muistin, että niissä on jotain ohjeita. Ja löytyihän sieltä ihan kiva ohje huiville, jota pystyis pikku matkan kokeilemaan.

Okei. Aloitetaan.

Ensimmäisenä ohjeessa lukee, että pitäis olla jotain "teetee poppari" -lankaa. (Juu, ei mitään havaintoa mitä se edes voisi olla.) Päädyin penkomaan kaappeja ja tuloksena on a) ristipistolankaa tai b) virkkauslankaa. Kallistuin vaaleanpunaisen virkkauslangan puoleen ajatuksena "parempi kuin ei mitään". Seuraavana olisi pitänyt olla tuolle "teetee"-langalle nro 5 Addi-puikot (Mitvit on Addi? Onko se joku merkki?). Mutta mullapa onkin virkkauslankaa, ja siihen passaa 2-2,5 puikot. Juu ei ole muuta kuin hyvin väännetyt nro 3, kaipa nekin käy...

Ja eikun ohjetta tavaamaan. Silmukanluonti nyt sentään onnistui ulkomuistista, mutta sitten tökkäsi. Ohjeessa lukee; 1.-2. krs: neulo sileää neuletta. Joo-o, ihan heti kunhan joku mulle vaan selittää mitä on sileä neule. (Tässä vaiheessa viimeistään saa nauraa.) Siinä sitä sitten katellaan valokuvaa ja päädytään tulokseen, että sileä neule on yhtäkuin oikealla oikein ja nurjalla nurin. (Ja jos joku nyt tulee sanomaan, että se on jotain muuta, niin voihan #¤%"#%%"#.)

Pitsiraita alkoi seuraavaksi, ja kyllä mulla meinasi ihan oikeasti usko jo loppua koko touhuun ja lentää tikut seinään. (Asiaan saattoi tietysti vaikuttaa sekin, että Poitsun mielestä nuo kutimet olivat hirveän mielenkiintoiset - ja niistä oli hirveän mukava käydä NYKÄISEMÄSSÄ heti kun pääsi tarpeeksi lähelle Äitiä.) Juupajuu. (Eli puikot tauolle ja palaamme harjoitteluun kun Poika on nukkumassa.)

Mutta asiasta kolmanteen, siinä vaiheessa kun luin pitsiraidan ohjeesta, että "langankierto puikoille", niin mulla syttyi lamppu pään päälle ja tajusin ne reiät. ;D ;D ;D Hahahahhaaa, onhan ne kyllä vaikeita tehdä, on on.

Tässä se harjoittelukappale nyt on. Huivia tästä ei tule ikinä, eikä varsinkaan ohjeessa mainostettua 170 cm pitkää. Yhdellä virkkauslankarullalla ei pitkälle pötkitä. Mutta tuo lanka riittää ehkä tyynynpäälliseen, ja värikin ois ihan nätti semmoiseen... :)

Harvinaisen pitkän kirjoituksen lopuksi kysymys vähän kokeneemmille: onko ne bambupuikot (juu, sellaisiakin kuulemma on) yhtään paremmat kuin noi metalliset? Kun mulla on näköjään ongelma; jos kudon löysempää, niin silmukat tippuu, ja jos kudon tiukempaa, niin puikot vääntyy. ;D ;D ;D

*) Toim.huom. Siellä, mistä minä olen kotoisin, on aina kudottu. IKINÄ ei ole neulottu. Eli turha tulla mulle urputtamaan mitään "kangaspuilla kudotaan" ja "puikoilla neulotaan" -juttuja.